Kirja-analyysi Zacharius Topeliuksen kirjasta Lukemisia Lapsille IV -Milja
Kirja-analyysi Zacharius Topeliuksen kirjasta Lukemisia Lapsille IV
Zahcarius Topeliuksen vuosina 1865-1896 ilmestynyt Lukemisia Lapsille -kirjasarja kertoo romatiikan ajan elämästä lapsille sopivassa muodossa. Luin neljännen kirjan sarjasta. Ruotsin kielestä kirjan on suomentanut V. Tarkiainen, Valter Juva ja Ilmari Jäämaa. Kirjasta löytyy satuja, runoja ja näytelmiä. Saduissa käytetään kaikkitietävää kertojaa. Tunnelmaa on kuvattu paljon. Analysoin tässä kahdeksanosaista satua nimeltä Valterin seikkailut.
Päähenkilönä esiintyy Valter, kuusivuotias poika, joka asuu maalla perheensä kanssa. Hän on eläväinen ja huono muistamaan isänsä ja äitinsä neuvoja, mikä usein johtaa hänet kommellusten pariin. Hän on myös hieman lellitty ja omalla tavallaan kovis, joka ei näytä kavereilleen, että jokin asia on huonosti, vaan yrittää kaikin keinon peitellä sitä. Hänellä on tarve esitellä taitojaan ja tavaroitaan, joista on ylpeä. Hän pelkää harvoin, mutta silloin kun hän on tehnyt pahaa, pelkää hän kaikkia. Joka kerta hän kuitenkin kuin ihmeenkaupalla selviää kommelluksistaan ilman suurempaa torumista ja katastrofia. Hänellä oli hienoin kelkka, joten täytyi näyttää, että hän osaa laskea sillä isommistakin mäistä. Totta kai kelkka hajosi ja hän lensi lumikasaan ja löi päänsä. Ei isä häntä siitä torunut, käski vain levätä. Valterista saa hänen käytöksensä perusteella hieman ylimielisen ja hölmön kuvan, jota vanhempien toruminen korostaa, mutta muuten ajateltuna hän on kuin kuka tahansa kuusi vuotias poika. Ehkä vähän eläväisempi kuin useimmat. Yksi satu kertoo yhdestä kommelluksesta, joten varsinaista käytösmuutosta Valterille ei satujen myötä tule. Kuitenkin satujen lopussa on aina jonkinlainen opetus, jota hän jää miettimään. Viimeisessä sadussa hän ymmärtää, että köyhäkin voi olla tavallaan rikas ja jää pohtimaan sitä kovin.
Sivuhenkilöinä esiintyy Valterin vanhemmat, sisarukset, kaverit ja kylän väkeä. Valterin isä toruu aina, kun poika on tehnyt pahuuksiaan. Äiti taas yrittää ymmärtää ja auttaa Valteria, vaikka hänkään ei pidä poikansa kommelluksista. Isä ja äiti yrittävät kasvattaa pojastaan tunnollista ja hyväkäytöksistä lasta, mitä Valter yleensä onkin. Ei hän pahaa tarkoita, vaikka vanhempien mielestä se voikin vaikuttaa siltä. Sisarukset ovat hyvin pienessä osassa saduissa. He lähinnä tottelevat vanhempien käskyjä ja toruvat mukana Valteria. Renki Joonas on hänelle kuin isoveljen roolissa. Hän on Valterin esikuva, jolta Valter myös oppii asioita ja luottaa.
Juonet ovat hyvin yksinkertaisia. Sadut alkavat yleensä Valterin jutustelusta jonkun kanssa, jonka jälkeen hän asiaan liittyen lähtee koittamaan jotain, mihin ei välttämättä ole kykeneväinen. Tämä asia koituu lopulta hänen kohtaloksensa, mutta seuraukset eivät kuitenkaan ole vakavat. Lopussa hänelle annetaan anteeksi ja hän oppii jotain. Esimerkiksi ensimmäisessä sadussa hän on uittamassa puulaivaa, kun tuulenpuuska tarttuu siihen ja kuljettaa sen saavuttamattomiin. Hän fiksuna poikana keksii rannalla olevan taikinakaukalon, johon hän mahtuu ja lähtee purjehtimaan sillä laivan luo. Laiva totta kai liikkuu paljon nopeammin kuin vaappuva kaukalo, joka on aallokossa vähällä kaatua. Onneksi Valter on kovaääninen ja saa huudettua rannalle, jossa renki Joonas herää ja lähtee veneellä Valterin perään. Valterin täytyy Joonaksen huomatessaan näyttää hänelle, että kyllä hän pärjää. Kaukalo kuitenkin kellahtaa ja Valter joutuu vedenvaraan, josta Joonas pelastaa hänet. Rannalla Valter miettii edelleen vain laivaa, äiti itkee ja isä toruu. Valter tuntee suurta häpeää joutuessaan lainaamaan tytön vaatteita, omien ollessa kuivumassa. Kotirantaan palattuaan, ensimmäinen mitä Valter näkee, on hänen kadonnut laivansa. Tosin kellahtaneena ja hieman kärsineenä. Hän oli laivan vesille laittaessaan laittanut muurahaisen perämieheksi, ja käskenyt pitää laivasta hyvää huolta, niin kuin se oli pitänytkin. Lopussa todetaan, että haaveet ovat kevyt pohjapaino, joka usein kaataa veneen kallelleen, mutta se ei haittaa, jos on ahkera perämies, joka kuitenkin saattaa elämän laivan kotisatamaan.
Tapahtumat kytketään romantiikan aikakaudelle. Aikakaudelle on tavallista ylistää Suomen luontoa ja maisemia, mikä käy myös kirjassa ilmi. Jos tapahtuma-aika olisi muu, olisivat paikat erilaisia. Tuohon aikaan asuttiin isoissa pihapiireissä renkien ja piikojen kanssa lähellä vesistöjä. Vuodenajat vaihtelevat saduissa. Yksi satu sijoittuu yleensä yhteen päivään, joskus useaampaan. Paikat ovat todellisia ja ulkotiloja kuvataan paljon tarkemmin, kuin sisätiloja. Sisätiloissa ei hirveämmin edes tapahdu mitään. Kirjan kuvaukset ulkoilmasta ja lapsien temmellyksestä saa iloiselle mielelle.
Kirjassa käytetään vanhaa, mutta selkeää kieltä. Virkerakenteet ovat vanhanaikaisia, mutta melkein kaikki sanat olivat hyvin ymmärrettävissä. Vertauskuvia käytettiin hyvin vähän, jos ollenkaan. Nykyajan lapsille virkerakenteet voisivat olla hiukan hankalia.
Päähenkilönä esiintyy Valter, kuusivuotias poika, joka asuu maalla perheensä kanssa. Hän on eläväinen ja huono muistamaan isänsä ja äitinsä neuvoja, mikä usein johtaa hänet kommellusten pariin. Hän on myös hieman lellitty ja omalla tavallaan kovis, joka ei näytä kavereilleen, että jokin asia on huonosti, vaan yrittää kaikin keinon peitellä sitä. Hänellä on tarve esitellä taitojaan ja tavaroitaan, joista on ylpeä. Hän pelkää harvoin, mutta silloin kun hän on tehnyt pahaa, pelkää hän kaikkia. Joka kerta hän kuitenkin kuin ihmeenkaupalla selviää kommelluksistaan ilman suurempaa torumista ja katastrofia. Hänellä oli hienoin kelkka, joten täytyi näyttää, että hän osaa laskea sillä isommistakin mäistä. Totta kai kelkka hajosi ja hän lensi lumikasaan ja löi päänsä. Ei isä häntä siitä torunut, käski vain levätä. Valterista saa hänen käytöksensä perusteella hieman ylimielisen ja hölmön kuvan, jota vanhempien toruminen korostaa, mutta muuten ajateltuna hän on kuin kuka tahansa kuusi vuotias poika. Ehkä vähän eläväisempi kuin useimmat. Yksi satu kertoo yhdestä kommelluksesta, joten varsinaista käytösmuutosta Valterille ei satujen myötä tule. Kuitenkin satujen lopussa on aina jonkinlainen opetus, jota hän jää miettimään. Viimeisessä sadussa hän ymmärtää, että köyhäkin voi olla tavallaan rikas ja jää pohtimaan sitä kovin.
Sivuhenkilöinä esiintyy Valterin vanhemmat, sisarukset, kaverit ja kylän väkeä. Valterin isä toruu aina, kun poika on tehnyt pahuuksiaan. Äiti taas yrittää ymmärtää ja auttaa Valteria, vaikka hänkään ei pidä poikansa kommelluksista. Isä ja äiti yrittävät kasvattaa pojastaan tunnollista ja hyväkäytöksistä lasta, mitä Valter yleensä onkin. Ei hän pahaa tarkoita, vaikka vanhempien mielestä se voikin vaikuttaa siltä. Sisarukset ovat hyvin pienessä osassa saduissa. He lähinnä tottelevat vanhempien käskyjä ja toruvat mukana Valteria. Renki Joonas on hänelle kuin isoveljen roolissa. Hän on Valterin esikuva, jolta Valter myös oppii asioita ja luottaa.
Juonet ovat hyvin yksinkertaisia. Sadut alkavat yleensä Valterin jutustelusta jonkun kanssa, jonka jälkeen hän asiaan liittyen lähtee koittamaan jotain, mihin ei välttämättä ole kykeneväinen. Tämä asia koituu lopulta hänen kohtaloksensa, mutta seuraukset eivät kuitenkaan ole vakavat. Lopussa hänelle annetaan anteeksi ja hän oppii jotain. Esimerkiksi ensimmäisessä sadussa hän on uittamassa puulaivaa, kun tuulenpuuska tarttuu siihen ja kuljettaa sen saavuttamattomiin. Hän fiksuna poikana keksii rannalla olevan taikinakaukalon, johon hän mahtuu ja lähtee purjehtimaan sillä laivan luo. Laiva totta kai liikkuu paljon nopeammin kuin vaappuva kaukalo, joka on aallokossa vähällä kaatua. Onneksi Valter on kovaääninen ja saa huudettua rannalle, jossa renki Joonas herää ja lähtee veneellä Valterin perään. Valterin täytyy Joonaksen huomatessaan näyttää hänelle, että kyllä hän pärjää. Kaukalo kuitenkin kellahtaa ja Valter joutuu vedenvaraan, josta Joonas pelastaa hänet. Rannalla Valter miettii edelleen vain laivaa, äiti itkee ja isä toruu. Valter tuntee suurta häpeää joutuessaan lainaamaan tytön vaatteita, omien ollessa kuivumassa. Kotirantaan palattuaan, ensimmäinen mitä Valter näkee, on hänen kadonnut laivansa. Tosin kellahtaneena ja hieman kärsineenä. Hän oli laivan vesille laittaessaan laittanut muurahaisen perämieheksi, ja käskenyt pitää laivasta hyvää huolta, niin kuin se oli pitänytkin. Lopussa todetaan, että haaveet ovat kevyt pohjapaino, joka usein kaataa veneen kallelleen, mutta se ei haittaa, jos on ahkera perämies, joka kuitenkin saattaa elämän laivan kotisatamaan.
Tapahtumat kytketään romantiikan aikakaudelle. Aikakaudelle on tavallista ylistää Suomen luontoa ja maisemia, mikä käy myös kirjassa ilmi. Jos tapahtuma-aika olisi muu, olisivat paikat erilaisia. Tuohon aikaan asuttiin isoissa pihapiireissä renkien ja piikojen kanssa lähellä vesistöjä. Vuodenajat vaihtelevat saduissa. Yksi satu sijoittuu yleensä yhteen päivään, joskus useaampaan. Paikat ovat todellisia ja ulkotiloja kuvataan paljon tarkemmin, kuin sisätiloja. Sisätiloissa ei hirveämmin edes tapahdu mitään. Kirjan kuvaukset ulkoilmasta ja lapsien temmellyksestä saa iloiselle mielelle.
Kirjassa käytetään vanhaa, mutta selkeää kieltä. Virkerakenteet ovat vanhanaikaisia, mutta melkein kaikki sanat olivat hyvin ymmärrettävissä. Vertauskuvia käytettiin hyvin vähän, jos ollenkaan. Nykyajan lapsille virkerakenteet voisivat olla hiukan hankalia.
Valterin kommelluksien analysointi on toimiva ratkaisu. Oletkin huomannut satujen kaavamaisuuden. Satujen tehtävä on opettaa ja kasvattaa, ja Topelius tehtaili satujaan suorastaan propagandistin ottein. Hän halusi kasvattaa suomalaisista ahkeria ja jumalaapelkääväisiä työmyyriä.
VastaaPoistaJonkin verran voisi kiinnittää huomiota esimerkiksi kongruenssiin, joskin tekstisi on oikein sujuvaa ja selkeää yleiskieltä.
Kiitettävää työtä!