Kirja-analyysi Aino Kallaksen teoksesta Sudenmorsian

  Vuonna 1982 ilmestyi Aino Kallaksen romaani Sudenmorsian, joka sijoittuu uusromantiikan aikakaudelle. Teos kertoo Priidik metsänvahdin vaimosta Aalosta, joka muuttuu ihmissudeksi. Romaanin kirjoitustyyli on vanhahtava, mutta mielenkiintoinen. Kallas käytti teoksessa kaikkitietävää kertojaa, joka tulkitsee asioita vahvasti, mutta myös tuomitsee tekoja. Tällä on saatu kirjaan hyvä vivahde, jolla lukija pysyy mielenkiintoisena. Tarina on kerrottu useasta näkökulmasta. Se vaihtelee kirjan aikana Aalon näkökulmasta, Priidikin näkökulmaan ja myös ulkopuolisen näkökulmaan. Vaikka teos on aika lyhyt, siihen on saatu sisällytettyä paljon mielenkiintoisia kohtauksia ja hahmoja.


  Kirjan päähenkilö Aalo on luonteeltaan kiltti ja nöyrä, joka tulee heti kirjan alussa esiin, kun hän on pesemässä lampaita yhdessä muiden naisten kanssa. Aalo käsittelee lampaita hellästi ja rauhoitellen, kun taas muut yrittävät saada lampaat kuriin huutamalla ja kovin ottein. Vaikka Aalo on kuuliainen vaimo teoksen alussa, kirjan aikana tulee esiin vahvasti hänen jakautunut minäkuvansa, koska kun hän muuttuu ihmissudeksi, hän onkin villi ja vapaa. Aalo oli kyllä jo merkitty syntymästään asti paholaisen merkeillä, punaisilla hiuksilla ja luomella vasemman rinnan alla, jotka ymmärretään noidan merkkeinä. Kun muille paljastuu Aalon ihmissusi puoli, he eivät voi hyväksyä häntä tällaisenä, vaikka hän tunteekin itsensä sutena onnelliseksi. Aalosta välittyy lukijalle normeja rikkova ja osittain itsenäinen persoona, vaikka hän ei useastikaan tee päätöksiä itse. Esimerkiksi ihmissudeksi muuttuminen ei ollut Aalon päätös, vaan hän yritti vastustaa sitä alussa, mutta suden kutsu oli ennemmin pakottava, kuin pyyntö. Aalo otti suden kutsun vastaan juhannusyönä ja sai kokea sen myötä uudenlaisia asioita. Sudenmorsiamen julkaisun aikaan Aaloa pidettiin varmasti hyvinkin edistyksellisenä naisena, koska hän pystyi yhdistämään kaksi puolta elämästään hyvin yhteen. Nykyään lukijan on varmasti vaikeampi nähdä Aalo kovin edistyksellisenä, koska hänen puolestaan tehdään paljon päätöksiä. Aalosta välittyy kuitenkin lukijalle itsenäinen ja itseään puolustava kuva.

  Romaanin tärkeimpiin henkilöihin kuuluu Priidik metsänvahti, joka näkee kirjan alussa Aalon rannalla ja jää katselemaan häntä, kun hän on pesemässä lampaita muiden naisten kanssa. Priidik rakastuu häneen ja he menevätkin jo kirjan alkupuolella naimisiin. Priidik on teoksen alussa vahva ja itsevarma persoona, mutta tapahtumien edetessä hän muuttuu hiljalleen epävarmaksi ja ailahtelevammaksi. Hän ei tiedä mitä ja mihin hänen pitäisi uskoa ja mitä hän haluaa. Muita sivuhenkilöitä teoksessa ovat kyläläiset, jotka eivät hyväksy Aaloa ihmissutena.

  Teos alkaessa Priidik näkee Aalon ensimmäistä kertaa ja rakastuu häneen. Priidik ottaa Aalon vaimokseen varoitusmerkeistä huolimatta, nimittäin Aalolla on punaiset hiukset ja luomi vasemman rinnan alla. Kaikki muuttuu, kun Aalo kuulee Metsän Hengen kutsun mielessään ja joutuu riivatuksi. Aluksi hän yrittää vastustaa sitä, mutta lopulta hän antaa sille periksi ja päätyy suolle susilauman luo. Aalo saa sielä sudennahkansa ja kokee olevansa yhtä metsän kanssa. Kun Aalon salaisuus paljastuu, kyläläiset syyttävät häntä ja eivät voi hyväksyä häntä. Tarinan loppu on surullinen, kun Priidikin pitää päättää Aalon kohtalosta. Vaikka romaani on lyhyt, tarina etenee jouhevasti, mutta ei kuitenkaan tunnu siltä, että mitään olisi jätetty pois. Tarina etenee myös aikajärjestyksessä, joten siinä ei voi tulla mitään erehdyksiä, että mikä tapahtui missäkin vaiheessa.

  Teos sijoittuu 1600-luvun Viroon, Hiidenmaalle, mutta Aalo on silti luettavissa osaksi 1900-luvun naiskuvaa. Vaikka usein uusromantiikan aikakaudella kirjoitettiin kaupunkielämästä, Sudenmorsian sijoittuu maalaismiljööseen. Tällainen miljöö sopi hyvin Sudenmorsiammeen, koska tapahtumat luonnollisesti tapahtuvat luonnon yhteydessä ja luonto on isona osana tarinaa. Kirjassa tapahtumapaikkoina esiintyy esimerkiksi metsä, ranta ja suo. Tapahtumapaikat sopivat aina tapahtumiin ja ne toivat niihin hyvin syvyyttä.

  Kirjan kieli on vanhahtavaa ja siinä paljon latinan kielisiä sanoja, joka sopii hyvin kirjaan, mutta siihen kesti hetki päästä kiinni. Kirja on kirjoitettu hyvin koristeellisesti, mutta kuitenkin ymmärrettävästi. Tykkäsin Kallaksen tavasta laittaa latinan kielisiä sanoja aina lauseiden keskelle, koska se sopii mielestäni hyvin kirjan vanhahtavaan tyyliin ja ne sanat olivat kuitenkin ymmärrettävissä siitä missä yhteydessä se oli kirjoitettu.

Kommentit

  1. Sudenmorsiamessa riittää analysoitavaa moneen lähtöön. Hyvä huomio on, että aikoinaan Aalon hahmo on ollut kovin edistyksellinen, mutta tämän päivän näkökulmasta hän ei saa päättää juuri mitään itse. Tämä on ongelma, kun luetaan vanhoja klassikkoja, mutta toisaalta jos teoksessa on muutakin mielenkiintoista tai taiteellisesti kestävää, voi oman aikakauden arvomaailman sivuuttaa.

    Teet osuvia havaintoja teoksen kielestä, ja olisikin ollut mukavaa jos olisit antanut pari esimerkkiä Kallaksen arkaaisesta tyylistä sekä noista latinankielisistä sanoista. Ole myös tarkkana turhan toiston suhteen.

    Kiitettävää työtä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-analyysi kirjasta Susanne ,Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä

Kirja-analyysi Zacharius Topeliuksen kirjasta Lukemisia Lapsille IV -Milja