Kirja-analyysi kirjasta Susanne ,Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä

Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä

Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä on Fredrika Runebergin kirjoittama historiallinen 
romaani. Sen ruotsinkielinen alkuteos Fru Catharina Boije och hennes döttrar ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1858 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana. Teoksen ensimmäinen suomennos julkaistiin vuonna 1881.


Romaanin tarinan päähenkilöt ovat luonnollisesti leskiäiti Katarina Boije ja hänen tyttärensä Margareta ja Cecilia. Tarinan keskiössä on kuitenkin kaksi neitoa Cecilia ja Margareta. Varsinkin romaanin alussa Cecilia näyttäytyy Elovenana, Suomen symbolina, eli hän on nuori, kaunis ja varsin viaton, vasta kasvamassa ja havaitsemassa maailman julmuuden.  Cecilia turvautuu äitiinsä, tekee sukua miellyttäviä päätöksiä ja on avioitumassa hänelle sopivaksi katsotun henkilön kanssa. Hämähäkkien pelkääminen kuitenkin osoittaa, miten epävarma Cecilia on. Tarinan edetessä nuori nainen kasvaakin kyseenalaistamaan hänelle osoitettua paikkaa ja alkaa epäillä rakkautensa aitoutta. 

Sisar Margareta Runebergin romaanin feministisin hahmo. Margareta tekee omia valintojaan ja pitää kiinni itse valitusta rakkaudesta, alempaan säätyluokkaan kuuluvasta Maunusta. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä ottaakin kantaa vapaaseen rakkauteen ja kritisoi säätyjen mukaista avioitumista. Margareta vastustaa loppuun asti äitiään ja yhteiskunnallisia paineita avioitua parempiluokkaisen miehen kanssa.

Teos kertoo leskirouva Katarina Boijen ja tämän tyttärien elämän dramaattisista käänteistä, jotka alkavat venäläisten poltettua heidän talonsa. Vanhempi tytär Margareta pakenee sissisotilaan Mauno Malmin avustamana, rouva ja nuorempi tytär Cecilia saadaan kiinni ja viedään Venäjälle. Paljon teoksessa seurataan tyttärien, erityisesti Margaretan käänteitä hänen vihkiytyessään salaa pelastajansa kanssa. Äiti yrittää sitten kaikin keinoin purkaa tämän epäsäätyisen avioliiton. Cecilia taas on kihlattu ruotsalaiselle Kaarle Lejonkarille, mutta hän alkaa huomata outoja piirteitä sulhasessaan.

Katarina Boije ja Margareta sekä Cecilia asuvat Hatanpään kartanossa, johon venäläiset hyökkäävät ja polttavat kartanon. Hatanpään kartano on oikeasti olemassa. Kartano syntyi 1690-luvulla, kun kolme alueen taloa yhdistettiin. Eräs alueen maanviljelyä kehittänyt kartanon isäntä Hans Boije (1717–1781) alkoi viljellä ensimmäisten joukossa perunaa myyntiin. Hän perusti alueen englantilaistyyppisen puiston, jota hoiti aikanaan jopa 30 puutarhuria.

Mielestäni romaanina Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä on alussa melko tylsä, tuntuu siltä että tärkeitä tapahtumia ehkä pohjustetaan liikaa, mutta loppuosa yllättää iloisesti. Alussa irralliset langanpätkät alkavat kietoutua yhteen. Loppu on mukavan kiinteä ja paljon toimivampi kuin alku. Luin teosta kuitenkin aika pitkään ja jätin sen välillä tauolle lukiessani muuta, sillä vanhahtava kieli lauserakenteineen ja jotenkin imuton kerrontatyyli saivat ajatukset harhailemaan helposti muualle.

Kommentit

  1. http://www.kannestakanteen.com/2019/07/lyhytarviot-klassikkoteoksista-ranya.html

    VastaaPoista
  2. http://sivutiella.blogspot.com/2016/12/feminismin-jaljilla-fredrika-runebergin.html

    VastaaPoista
  3. Tuossa pari analyysissa mainitsematonta lähdettä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-analyysi Aino Kallaksen teoksesta Sudenmorsian

Kirja-analyysi Zacharius Topeliuksen kirjasta Lukemisia Lapsille IV -Milja